Blääh....

Seuranmestaruuksien jälkeen lähdettiin Ricon kanssa keskiviikko iltana taas Kouvolaan Homeetan hallille Kokkosen Tuijan treeniin. Ajatuksena oli ottaa alle hyvä treeni ennen viikonlopun kotikisoja. Juu, saatiin aikaiseksi hyvä treeni, ellei jopa erittäin hyvä. Kuultiin suorastaan ylistys-sanoja kuten "Sairaan makeeta" ja "Te ootte hyvä pari"... Ne ketkä Tuijan tuntee, tätä ei ihan jokaiselle jaeta tai ainakaan joka treenikerta...

Perjantaina olin pötköjen kanssa lenkillä kun puhelin soi ja Tuula soitti. Se alotti puhelun sanoilla: "Siä et kyllä tykkää mitä seuraavaks sulle sanon..." Se oli joutunu kiikuttamaan Ricon eläinlääkärille, sillä oli virtsatulehdus ja sai antibioottikuurin. Että se niistä kotikisoista. Tuli sitten vaan joristua mikin varressa koko viikonloppu. Eipä sillä, ehdottomasti parempi näin päin sillä jos Ricon olis sunnuntai aamuna kisapaikalle tuonu, ei se olis ollu köyhä eikä kipeä siinä vaiheessa. Mutta sen jälkeen todennäköisesti kovasti paljon kipeämpi kun lähtötilanteessa. Tuleehan noita kisoja vielä, toivottavasti...

Tämän viikon tiistaille olin varannu fyssari ajan mulle ja Ricolle Mirkalle. Varmistelin Mirkalta  vielä voiko Ricoa tuoda käsittelyyn kun ab-kuuri päällä. Lähdettiin tiistaina kurvaamaan Kaipiaisiin kun koira ei vaikuttanut enää kipeältä eikä näin ollen estettä fyssarille ollut. Kaulan alueelta löytyi hieman lihasperäistä jumia. Mutta kun Mirka pääsi lantion alueelle alkoi koirasta, joka tähän asti oli maannut lattialla kun lahna, huomaamaan että jossain tuntuu... Munuaisten kohdalla nikama lukossa ja KOKO lantio aivan yhtenä pakettina... Ilmankos koira näytti kuukausi takaperin hyppäävän vähän huonosti... Siinä sitten mietittiin oliko lantiojumi syy vai seuraus virtsatulehdukselle. Mirka epäili lantion olleen jumissa jo kauan ja näin ollen hermotus olisi mennyt jumiin ja aiheuttanut pissavaivan lopunperin. Samoin kun munuaisten kohdalla ollut nikamalukko kertoisi tästä. Asia voi toki olla myös toisin päin. Mutta yhtä kaikki, belgikoira oli nyt avattu lukoista ja seuraavan parin päivän ohje kuului: "Se ei nyt sais riehua ja rehata ympäriinsä. Paras olis jos se vois pari päivää jolkotella vapaana rauhallista ravia..." Ja pokkana Mirka nauroi perään ja katto Ricoa... :D Ja saman teki Tuula kun vein Ricon kotiin...

Nyt sitte meikäläinen odottelee toiveikkaana josko belgikoiran vaivat olis helpottanu ja kohta pääsis pikkasen treenailemaan... Huoh!