keskiviikko 29. elokuuta 2012

Hyllykön kasaamista Lappeessa

Lähdettiin Ricon ja Tappien kanssa ihan keskenään sunnuntaiaamuna kisareissuun kohti Lappeenrantaa. Olin muka hyvissä ajoin liikkeellä, mutta mutta... Mulla ei oo ikinä matka kestäny Lappeenrantaan noin kauaa kun sunnuntaina kesti. Tien päällä oli jos jonkinlaista menijää, rajottimessa makaavaa raskasta kalustoa, eläinkuljetusta ja peräkylän mammojen ja pappojen kirkkoreissua, museorekisterissä olevia menopelejä ja meno sitten sen mukaista... Eli kiirettä ei ollu kenelläkään. Eikä pitäny olla mullakaan. Kello meni kovaa vauhtia eteenpäin, mutta olin kuin olinkin 20minuuttia ennen maksien rataantutustumista kisapaikalla.

Tuomarina oli Sami Topra ja agirata vaikutti jo oikein mukavalta. Ainoa hieman askarruttava kohta kävelyn jälkeen oli A:n jälkeiset siksak-kuviot, päädyin viemään ne takaaleikkauksin sitte lopulta. Viimeiseen väliin asti ihan ok, mutta taas rupesin rynnimään koiran yli. Kepeille vientiä hätäilin myös ja vedin koiran väärään väliin. Lopunperin hylky tuli putki-puomi erottelussa. Ollaan treeneissä harjoteltu että oon vaan käskyttäny kroppa suorana ja käsi alhaalla kontaktille, putki veti nyt enemmän. Olis saattanu vaatia pientä puolvalssia tai jotaan haltuunottoa keppien jälkeen...
Hyppärillä ehkä aavistuksen hallitumpaa menoa.. Hylky tuli kun Rico hyppäsi muurin ennen keppejä uudestaan. Oli lukinnu sen jo edellisen hypyn takaa, en ehtiny tai tajunnu edes mitään sanoa sille, oma moka...

Videolta kattelin jälkikäteen, kun radoilla jo tuntui, että Rico olisi kovin hidas.. Ja siltä se kyllä näyttikin. Hyppäsi myös ehkä aavistuksen takajalkoja mahan alle vetäen. Liikkeessä noin muuten ihan normi, ei ontuile tms. Tutkaillaan nyt, miltä koiruus vaikuttaa. Hieroja on käynyt Ricon hieromassa kisojen jälkeen ja jumeja löytyi. Mutta varmuuden vuoksi vien Ricon fyssarille ettei rangassa tai muualla löydy mitään epäilyttävää mikä normihieronnassa ei välttämättä tunnu. Mie niin haluun pitää tän koiran kunnossa!

torstai 23. elokuuta 2012

Dublin Horse Show 2012

Viikon reissu Irlantiin on taas heitetty. Ja kyllä oli taas ihan huippu reissu, ei voi muuta sanoa. Lensin tiistaina 14 pvä, Jenni ystävällisesti haki minut kentältä ja suunnattiin Kilkennyyn. Keskiviikkona tuli jo extempore lähtö takaisin Dubliniin ja Horse Showhun, koska Jennin entinen kilpailutettava starttasi siellä. Sää oli peri-Irlantilainen, eli vettä koko päivän taivaan täydeltä.. Kuvamatskua ei siis ole...
 
Torstaina oli välipäivä isoista hulinoista ja suunnattiin Jennin kanssa kisoihin. Matkaan lähti myös Smartie. Ihan huipputyyppi tuo Smartie, oikein sydäntenmurskaaja...

 
Ja kaiken oman pikkupuuhastelun lisäksi (lue: riisuu itsensä loimista, suojista jne. jos jää vartioimatta) osaa tämä kaveri myös hypätä. Smartie hyppäsi kaksi luokkaa, 110cm ja 120cm, molemmat nollilla. Seuraavaksi olisi siirtyminen ylöspäin luokissa.

 
Perjantaina pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin viikonlopuksi Dubliniin. Perjantaina oli luvassa kaikkien muiden luokkien lisäksi illan kohokohta, Aga Khan Nations Cup.

 
Tämä kirjahylly saattais olla ratahenkilöstön painajainen... Irtoavia osia esteessä oli kirjoista lähtien kaikki. Kerran nähtiin viikonlopun aikana sen menevän palasiksi, mutta hämmästyttävän nopeasti se oli takaisin kasassa..

 
Tunnelma kisan aikana oli aivan huikea, missään Suomessa ei samaa olla saatu aikaiseksi vaikka Nations Cupeja on täälläkin kilpailtu. Erityisesti kun Irlantilainen ratsukko tuli areenalle oli huutomyrsky valmis, saati kun Irlantilaiset joukkueen jäsenet toisensa jälkeen hyppäsivät nollaratoja. Meteli oli huumaava. Palkintojen jakoon marssi myös miehet mekoissa... Ja kansallislaulut tuli livenä.

 
Ja voitte vaan kuvitella mikä meteli oli kun Irlannin joukkue ratsasti voittoon...

 
Kunniakieroksella koko joukkue

 
Ja voittopokaali myös

 
Kisapaikka on lähestulkoon Dublinin keskustassa RDS-stadionilla. Kisat ulottuu kahden korttelin matkalle, tämän pääareenan ympärille ja Simmonscourtiin missä on toinen kisakenttä ja verryttelyalueet. Shoppailumahdollisuudet on huikeat. Jopa myös ei-hevosihmisille expoalueelta löytyy vaikka ja mitä.

 
Ja taas oli mukana pääareenan viereisillä kentillä kaikenmaailman luokkia mukana, aaseja kärryineen..

 
Oli vanhanajan naistensatulassa ratsastajia

 
Ja sitten oli tälläinen hevoskuiskaaja mies.. Sillä oli nuo neljä valkoista hevosta ja yksi poni, vapaana. Se sai ne makaamaan...

 
Istumaan

 
Ja kaikilla neljällä hevosella oli tämän kesäiset varsat ja kaikki kulkivat tämän miehen mukana, vapaana...

 
Oli prinsessakärryjä ja hevosia päätupsuineen

 
Ja sitten Jennin luota löytyi tappisten äitee... Zena, oli jo toinen harmaantunut hiukan, mutta suosikki lepopaikka on edelleen heinäkärryt...

 
Ja Linus-iskä

 
Mutta ihan mahtava viikonloppu Dublinissa, loistavaa seuraa, hienoja hevosia ja hyviä ostoksia. On naurettu niin paljon, että elän varmaan ikuisesti ja syöty hyvin. Voin lämpimästi suositella tätä tapahtumaa myös ei hevosihmisille, jo kokemuksena ihan mahtava! Ensi vuonna suunta on varmasti sama.

perjantai 10. elokuuta 2012

Yökisailua

Startattiin Ricon kanssa eilen KKS:n yökisoissa. Niiden oli tarkoitus olla iltakisat, tai sellasiin olin ilmottautunu... Aikataulujen tultua selvisi, että maxit aloittaisi 21.00, jee jee, ja että koirakkoja oli ilmoittautunut 52, multijeejee!
Mulle on kamalan vaikeeta enää tohon aikaan päivästä työ- ja tallipäivän päälle enää tehdä mitään kovin järkevää ajatusta vaativaa toimintaa, etenkään jos siinä jollain lailla pitäs vielä hallita jotain muutakin kun se oma ajatus... Ei se mitää, lähettiin kuitenkin ajatuksella, treeni.
Tuomarina oli Saviojan Anne, joka oli koko illan pitäny hyvää tahtia yllä kisoissa ja päästiin radat aloittamaan ihan ajallaan. Meillä oli ekana hyppäri. Kävelyssä jäi jo kiva fiilis radasta, joka oli taas ihan suoritettavissa. Eka virhe tuli, kun lähdin pussin jälkeen takaahypyllä hötkyämään liiaksi vasemmalle ja jätin ohjaamatta koiran. Seuraava hassi tuli kahden putken välissä olevalla hypyllä, kun en malttanut ohjata koiraa kunnolla vaan keskityin ehtimään alta pois. Hyllytettiin rata pian tämän jälkeen, kun TAAS en malttanut ohjata koiraa suht helpossa kohdassa ja Rico ehti hypätä jo hypätyn hypyn takasin päin. Ei se mitään, maaliin asti juostiin ja multa meinas housutkin tippua loppusuoralle... :D
Agiradalla sama homma, mukava suoritettavissa oleva rata. Nyt vaan piti ottaa pikkanen ote itseään niskasta ja ruveta vaikka ohjaamaan koiraa, kun sillä taas ohjaamattomuuden puutteesta oli hyppärillä aika paljon asiaa... Oli vähän rumaa ohjaamista ja muutama pelastus käyttämällä ääntä ehkä tarpeettoman paljon mutta tällä radalla se nyt kuitenkin meni minne kuului. A:n alastulolla ruma ruma kontakti, koska mie en pysäyttäny liikettä hönkiessä ohjaamaan seuraavaa hyppyä. Muutoin oli se tavoitteena ollut tulos nyt taskussa. Ihanat Kati ja Tuula oli meitä yömyöhään kannustamassa, kiitos ihanat! <3 Kati myös kuvasi radat..
Oli kyllä itellä ihan hirmu kökkö olo juosta koko ajan ja jotenkin se tuntui ja näkyi koirassa myös. Treenitauon jälkeen ollaan treenattu vaan muutaman kerran ja kisoissa on viimeksi oltu kesäkuun lopulla, näkyy menossa. Vauhtia tarvitaan lisää, nopeutta kontakteihin ja keppeihin. Ja reilusti lenkitystä pienemmälle. Mutta ei jääny kuitenkaan ärsyttämään nää kisat, koska olin jo siihen varautunut että ihan kamalan vireessä en ole tohon vuorokauden aikaan. Mutta huumorilla, huumorilla...

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Peuran metsästystä....

Käydään koirien kanssa aika useasti tallilla ollessa metsälenkeillä. Mie keräilen matkan varrelta sieniä, kanttarelleja on ollu aika kivasti jo jonkun viikon. Koirat juoksentelee omiaan.


Kaunis Peetu


Ja Molly, näyttää kieltä...


Uskottekos muuten että tuolta ei ihme ja kumma punkkeja tartu matkaan...




No, tuutko siä jo? Täällä olis juttuja... Tästä se peuran metsästys lähti... Ottivat vainun oikealta puolen polkua metsästä...


Ja sitten lähti pötköpartio peurametsälle, ehdin vaan nähdä kun peura juoksi polun yli...


Molly oli hyvän tovin poissa, Peetu kilttinä tyttönä tuli aika pian takaisin kun äiti huuteli..


Ankara jano tulee peuran metsästyksessä...


Loppulenkki menikin jo ihan rauhaisasti ja löydettiin vielä metsikön takaa myös tälläisiä..


Siis nämä tyypit


Härskikin oli palannut muonavahvuuteen


Ja sitten Pipsa, ottaa päiväunia maisematasanteella.. Muuten, noh... Peetulla on ehkä kohta vatsahaava ja burn out sen kanssa.. Se on niin kamalan kiltti, että kun pikkukatilla viiraa päässä ja leikityttää on Peetu-täti kohde, oli vuorokauden aika mikä tahansa.. Eikä Peetu sille pahaa sanaa sano, toisin kun Molly on tehnyt selväksi kenen karvoissa roikutaan ja kenen ei. Amnestyn numero on Peetulle annettu jo sen tassuluuriin...


On se välillä ihan paikallaankin...


Ja jopa toisinaan onnistuu ihan sopuisasti koirien kanssa ottamaan uniakin


Ja välillä tulee lapselle väsy ihan suorilta jaloilta...


Mutta näin, tällästä täällä. Ens viikolla osallistutaan naapuriseuran yökisoihin Ricon kanssa... Katotaan kuinka vireessä tää ohjaaja pystyy olemaan, kun nukkumaan menoaika on normaalisti n. klo 22... Ja eka rata alkaa vasta 21.