Eläkeläiset epiksissä

Nii, tuolla nimellä Molly ja Peetu kulkee nykysin. Eihän ne vanhoja varsinaisesti oo, mutta osa-aika eläköityneitä kuitenkin ainakin harrastusrintamalla.

Mutta eilen, eläkeläiset pääsi baanalle, jesjes! Oli pitkästä aikaa möllikisat naapuriseuralla ja sinne sitten organisoiduttiin pötköjen kanssa. Ja mukavaa oli, oikein mukavaa. Ei vaan pitäis mun mennä... Tulee vaan kamala hinku saada harrastuskoira. Mutta ehkä sen aika tulee sitten joskus, sitten kun aika on sopiva. Tai epäsopiva. Mutta sitten kun on uuden koiran aika. Kyllä se joskus tulee. Pakko tulla.

Mutta näin me mentiin eilen. :)

Täällä taas!

Hellou! Hengissä ollaan (blogin) hiljaiselosta huolimatta. Tän realityelämän osalta hiljaiselo on aika vähissä ellei jopa olematonta. Normikuvioita kuitenkin tehdään, pötköjen kanssa silloin tällöin huvitellaan agsan kanssa ja lenkkeillään tietysti. Ronjan kanssa ollaan ahkerasti uurastettu koko talvi ja ollaan me varmaan pikkasen edistyttykin. Heppa on saanut massaa mukavasti, hypätty on suunnilleen kerran viikossa. Hallintalaitteet alkaa vihdoinkin löytyä.

 

Tällä viikolla minä saan nauttia talvilomasta ja lähdettiin koirien kanssa jäälle, ekaa kertaa tänä talvena. Koirat oli ihan kamalan intona, Peetu heitti voltteja säntäilyn lomassa ja kaivoi antaumuksella...

 

Mollylla oli alkuinnostuksen ja säntäilyn jälkeen vähän rankkaa kun yöllä oli pikkasen tupruttanu lunta ja olikin sitten vähän rankkaa pienessä hangessa mennä...

Mutta kyllä se pääasiassa osallistui säntäilyyn ja oli ihan reipas koira pienestä hangessa uurastuksesta huolimatta...

 

Välillä saattaa hanki tehdä tepposet ja heittää kyljelleen...

 

Peruspartiointia tottakai kuului suorittaa

Ja Pipsa, pikkumonsteri on kasvanut vaikkei vieläkään mikään jättiläiskatti ole. Eikä siitä toivottavasti sellaista tulekaan, se on noin kamalan sievä. Tammikuun alussa vein sen Anjalaan steriloitavaksi. Ja ihan tasan oikeaan aikaan, nimittäin ensimmäinen kiima pamahti päälle paria päivää ennen ja jestas mikä mouruaminen ja ulos kyttääminen oli. Se oli rasittava! Eläinlääkärissä se punnittiin ja 3kg oli neitokaisen paino, oikein sorjaa sorttia siis. Toipuminen leikkauksesta oli hämmentävää, ekan yön pidin sillä kauluria, seuraavana päivänä totesin ettei sitä tarvita. Ja jo samana iltana Pipsa oli sitä mieltä, että voisi lähteä ulkoilemaan. Pari päivää onnistuin sitä sisällä pitämään, sen jälkeen oli pakko luovuttaa ja laskea toinen ulos. Koiraparat oli hätää kärsimässä kun Pipsalla pikkasen oli patoutunutta energiaa... Se on muutenkin melko ehtivää sorttia, välillä oikein näkee kun sen pikkuaivot hyrrää ja miettii mitä jäynää seuraavaksi keksii... Ulkona se viihtyy todella hyvin, oli pakkasta tai ei. Metsästäjänä se on yliveto. Se on myös osana meidän saunajengiä, suvereenisti hyppää koirien seuraksi lauteille ja osaa vaatia vettä kun tulee lämmin... Että sillai...

                                                                     Apina puussa...

 

Ja alaspäin tullaan sukkelasti...

 

Jaa, mitähän sitä sitte keksis....

 

Lenkille koirien kanssa ei voi lähteä tai ei voi laskea Pipsaa samalla oven avauksella ulos, koska silloin lenkkiseurana on myös yksi pikkumusta. Ei muuten mutta en ihan luota, että se osaisi varoa autoja. Muutaman kerran se on pikkulenkille änkenyt mukaan ja siellähän se säntäilee pitkin penkkoja ja puita... Jos jää jälkeen niin tulee kutsusta perään. Se varmaan kuvittelee olevansa yksi koirista.

 

Niin ja Ronjan kanssa ollaan oltu ahkeria. Joulun tienoilla Jenni oli Suomessa ja se hyppäsi muutaman kerran Ronjalla pikkasen isompaa http://www.youtube.com/watch?v=98bOVNuheck&list=UU3gwKwXpyIbEnuhv-7RrNHw&index=1¨

Katsotaan jos jossain vaiheessa saadaan kuvia tai videota meidän treeneistä tänne. Edetään sen kanssa rauhakseltaan, kuulostellaan missä mennään ja miltä se tuntuu. Ai niin, hommasin meille myös uuden satulan. Aivan ihanan Prestigen Versailles satulan, johon valitsin nahaksi vasikannahan. Se on ihanan pehmeä satula istua. Satula on myös villatopattu, eli helppo muokata tulevaisuudessa mikäli sille on tarvetta.

 

Näillä mennään tällä hetkellä, katsotaan mitä tuleman pitää. :)

Koiran syvin olemus vol. Molly

No niin, on ollu mietintämyssy päässä Mollyn osalta. Ja päädyin siihen, että Mollyn syvin olemus on melko lähellä Pikku Myytä.


Wikipedia kuvailee Pikku Myytä näin: Pikku Myy sanoo aina hyvin suoraan mitä ajattelee, eikä välitä siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, vaan on rohkea ja itsenäinen, jopa itsepäinen. Myyltä on turha salata asioita, sillä hän vaistoaa erehtymättömästi, jos joku yrittää niin tehdä. Hän on myös hyvin utelias. Muumipapan mukaan Myy on rohkea ja päättäväinen. Muumipeikon mukaan Myy tekee kaikkea mitä haluaa ja onnistuu vielä tekemään sen siten, että kukaan ei vastusta sitä.

Niin, Molly oli pennuista se joka kaikessa uteliaisuudessa jäi päästään kiinni rehulaatikoiden taa... Itsenäinen ja itsepäinen ärhentelijä, kertoo selvästi kenestä tykätään ja mitä mieltä ollaan, joka kuitenkin tunkee joka ilta kainaloon nukkumaan. :)

Katsotaanpa laajennetaanko tätä haastetta vielä ulkojäseneen asti. Entinen ulkojäsen olisi muuten niin ollut Risto Reipas. :)

EDIT: Ja siis nythän miä vasta hokasin, että miähän voin myös haastaa tähän haasteeseen, jee! :) Haastankin Terin ja Bellan äipän Sannan tähän mukaan!

Koiran syvin olemus vol. Peetu

Saatiin Pason äiskältä Katilta haaste. Piti miettiä koiran syvintä olemusta... Haasteellista, mutta aloitetaan Peetusta. Siitä mielikuvia tuli aika nopsasti.

Ekaksi tuli mieleen Osku, pallohulluhömelö


Seuraavaksi Peetusta tuli mieleen Nipsu



Näin kuvailee Wikipedia Nipsua: "Nipsu on ahne ja hieman pelkurimainen. Hän on arka, ja niinpä vapaus merkitsee hänelle pelkojen selättämistä. Nipsu lähtee vaihtelevan innokkaasti Muumipeikon ja muiden mukaan seikkailuihin."

Yritetään löytää vielä syvin olemus Mollylle. :)

Kuulumisia

No niin, laitellaanpas vähän kuulumisia taas. Aloitetaan vaikka Pipsa pikkuhirviöstä...

 

 

Pipsa on ihan justiinsa puoli vuotias, kasvanut kyllä, mutta ihan kirppu silti. Ja niin mainio tapaus. se ei varmaan itsekään tiedä onko koira vai kissa. Missä koirat siellä Pipsa. Se osallistuu kaikkeen, ihan kaikkeen. Jopa lenkkeilyyn ja saunomiseen... Lähdin viime viikolla koirien kanssa lenkille ja Pipsa tuli samalla oven avauksella ulos. Ajattelin, että kyllä se pihaan jää, virhe! Se seuraili meitä puolisen kilometriä, säntäili häntä pörröllään pitkin teitä kiipeillen välillä lyhtypylväisiin ja puihin. Oli pakko kääntyä takaisin kotiin kun katti oli edelleen matkassa mukana ja olisi pitänyt mennä isommalle tielle...

 

Siitä on tullut suuri saalistaja jo n. kolme kuukautta sitten...

 

Lisäksi kotipihan puut on kiipeilty latvaan asti ja vauhdilla

 

Koirien menoihin se osallistuu niiden mielestä jo ihan riittämiin asti

 

Peetu on usein väijytyksen kohde...

 

Mollya kohtaan on sentään jonkunlainen kunnioitus, mutta hyvin vähäinen sellainen.

 

Ronja sitten, ollaan päästy hyvin liikenteeseen. Viime viikolla oli saanut tarhassa naarmun oikeaan takajalkaan ja alkoi hieman impparin poikasta kehiä siihen, laitoin sen sulfakuurille. Se ei ontunut ollenkaan, oli muutaman ensimmäisen päivän pahimman turvotuksen ajan hieman jäykkä. On ihanaa ollut päästä ratsastamaan kunnolla ja meillä on ihan fantastinen maastolenkki missä ollaan päryytelty ylämäki laukkaa, jihuu!!! Ja pieniä esteitäkin olen itekseni loikkinut muutamaan otteeseen. Kuvia ei tapahtuneista ole, kun olen aina yksikseni liikenteessä. Mutta eiköhän niitäkin jossain vaiheessa saada. Jatketaan harjoituksia! :)

Synttäripäivä

Rico olisi tänään täyttänyt 8 vuotta, ikävä on edelleen jäätävä!

Väliaikatietoja

Ronja-rintamalta väliaika tietoja... Ronja on kotiutunut hurjan hyvin uuteen talliin, jopa niin hyvin että oli alkanut uudelleen sijoittelemaan itseään viikonloppuna tarhailun osalta... Eli karkasi tarhastaan naapuritarhaan...

Urheilemaan on alettu ja ollaan jo melkolailla säännöllisessä liikunnassa. Kati käy Ronjan kanssa pari kertaa viikossa ja ite sitten hoitelen loput. Satulan kanssa meinasi tulla paniikki, kun se alkoi painamaan Ronjaa. Mutta hätäapu oli onneksi lähellä ja sain tallikaverilta satulan lainaan. Nyt täytyy vaan selvittää onko omalle mitään tehtävissä vai meneekö vaihtoon koko penkki.

Itse olen jopa viime viikonloppuna hömppäillyt puomeja, ehkä me esteisiinkin asti päästään kohta puolin. Ronja sen aloitti jo itse eilen kun oli juoksutuksen jälkeen vapaana maneesissa... Pomppi yksikseen siellä olleita ristikoita... XD Ai kuinka niin verissä se homma???

Tallin pihalla oleva karuselli (= kävelykone) aiheuttaa päällä ollessaan Ronjalle edelleen syvää hämmennystä... :D Täytynee laittaa polle sinne kävelemään, josko loppuisi ihmettely?